Ja vuoden viimeinen kuukausi alkaa olla ohi. Harvinaisen paskakuukausi olikin!

Joka päivä tuntuu olevan samanlainen. "Nuku! Älä nuku!" Mitään kultaista keskitietä ei tunnu olevan. Olen joko väsynyt tai en saa unta. Ei jaksaisi tätä kaikkea. Olen niin kyllästynyt. Vielä kun on noin sata asiaa, jotka pitäisi hoitaa. Ei tälläistä voi olla ihmisen elämä! Olen 27-vuotias, minun pitäisi olla töissä ja kenties jo alkaa odottamaan ensimmäistä lastani! Mutta haluanko sitä? Jos työ on kiva..Ai niin. Eihän työ voi olla kivaa. Viisi päivää viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä on kärsittävä paskaduunissa, jota vihaa. Eihän aina voi olla kivaa! Mutta, kun minä haluaisin kivan työn, jota todella haluaisin tehdä. Vai menisinkö joka päivä töihin hammasta purren ja hokisin mielessäni, että on pakko. Ja sama jatkuisi kolmekymmentä vuotta. Ei kiitos! No, en tiedä onko tämä tila parempi? Nukunko vielä 60-vuotiaana kolmeen asti iltapäivällä, enkä halua mennä ulos kohtaamaan "pahaa maailmaan." Eipä ole näistä kumpikaan hyvä vaihtoehto..

Parasta olisi olla onnellinen. Mutta miten osaan olla sitä?