Katselin eilen tämän nimisen elokuvan. Olin nähnyt saman elokuvan aikaisemminkin, mutta nyt eräs repliikki jäi mieleen. Andy Kaufman sanoi elokuvan loppuvaiheilla, että hän näkee maailman illuusiona, eikä täten ota itseään liian vakavasti. Se on kyllä niiin totta! Ihmiset ottavat itsensä aivan liian vakavasti. Minusta se on tylsää. Koko ihmiskunta tuntuu olevan melkein kokonaan tylsä, kun melkein kaikki ihmiset ottavat itsensä liian vakavasti. Vaikka koko ihmiskunta on yksi iso vitsi. Mikähän muu laji on onnistunut saastuttamaan planeettansa ja aloittaa sotia milloin mistäkin syistä. Usein siksi, ettei olla tiedetty kenelle jokin maa-alue on kuulunut. Ja tietenkään ihmiskunta ei ole oppinut mitään! Kirjoitetaan vain blogeja, eikä olla tekemässä vapaaehtoistyötä! Tämänkin ajan voisi käyttää siis järkevämmin. Ajatelkaa, jos ihmiset tekisivät jotain hyvää toistensa hyväksi, eivätkä istuisi netin ääressä. Tieto siitä, että on tehnyt jotain hyvää on varmasti parempi kuin tieto, että sairastaa peräpukamia.

 

 

Päätin sitten keskeyttää koulun..Päätöstäni edesauttoi flunssaan sairastuminen alkuviikosta. Kurkkuni oli niin kipeä, että puhuminen oli vaikeaa.

Kliseisesti, oloni on nyt haikea ja helpottunut. Viihdyin koulussa ja olisin halunnut jatkaa loppuun asti. Toisaalta nyt saan keskittyä omiin juttuihini, eli pääparan hoitoon. Yritän päästä päiväsairaalaan. Wikipediassa oli artikkeli, jossa kerrottiin, että Rajatilahäiriöstä kärsiville ( epävakaapersoonallisuus) päiväsairaala on paras hoitomuoto. Ainakin parempi, kuin laitoshoito. Ihannetilanteessa olisin päivät päiväsairaalassa ja illat iltalukiossa. 

Psykologian opiskelu kiinnostaa, samalla voin opiskella myös muita aineita. En tiedä saanko lukiota loppuun, ei ole mikään tavoite, tahdon vain opiskella..Myöhemmin voisin mennä Avoimeen yliopistoon. Siellä eteenkin Sosiologia kiinnostaa.

 

Nyt pitäisi tehdä isoja päätöksiä. Koulu menee ihan helvetin huonosti. On kamalasti poissaoloja ja iso kasa tekemättömiä tehtäviä. Haluaisin keskeyttää. Mutta!

"Lopettaminen on niiiin helppoa! Olet laiska ja luuseri, jos keskeytät."

Ei jaksa syytellä, mutta niin minä tekisin. Yritän selittää itselleni, ettei nykytilanne ole hyvä. Kaikkea muuta! Olen masentunut enkä jaksa opiskella. Koulu on vain taakkana selässäni, joka pahentaa tilannetta.

"Ei aina voi olla hauskaa!"

No, pitisikö minun polttaa itseni loppuun?

Tahtoisin mennä iltalukioon opiskelemaan psykologiaa ja myöhemmin avoimeen yliopistoon sosiologiaa. Rahkeita olisi. Miksei? Koska olen jo aikaisemmin keskeyttänyt kaksi ammattikoulua, haluaisin viedä tämän yhden lopuun ja saada paperit. Minulla on tosin jo laitoshuoltajan paperit ja olen käynyt Oriveden etäopiston luovankirjoittamisen kurssin. Olin myös iltalukiossa aineopiskelijana. Pärjäsin hyvin, koska oli helpompaa opiskella tiettyjä aineita, eikä ollut stressiä valmistumisesta. Edelleenkään valkolakki ei ole tavoitteeni, mutta haluaisin käydä osan lukiosta ja mennä myöhemmin avoimeen.

Työtä en pelkää. Minulla ei ole juuri työkemusta. Kukaan ei palkkaa minua tavallisiin töihin. Työkokeiluun korkeintaan. Ei se tosin minua haittaa, vaikka en saisi "oikeaa" työtä. Työkokeilussa haluaisin tosin saada niitä oikeita töitä ( vaikkapa keittiöapulaisen). Mitään paperikukkia en suostu näpertelemään.

 

 

Ja vuoden viimeinen kuukausi alkaa olla ohi. Harvinaisen paskakuukausi olikin!

Joka päivä tuntuu olevan samanlainen. "Nuku! Älä nuku!" Mitään kultaista keskitietä ei tunnu olevan. Olen joko väsynyt tai en saa unta. Ei jaksaisi tätä kaikkea. Olen niin kyllästynyt. Vielä kun on noin sata asiaa, jotka pitäisi hoitaa. Ei tälläistä voi olla ihmisen elämä! Olen 27-vuotias, minun pitäisi olla töissä ja kenties jo alkaa odottamaan ensimmäistä lastani! Mutta haluanko sitä? Jos työ on kiva..Ai niin. Eihän työ voi olla kivaa. Viisi päivää viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä on kärsittävä paskaduunissa, jota vihaa. Eihän aina voi olla kivaa! Mutta, kun minä haluaisin kivan työn, jota todella haluaisin tehdä. Vai menisinkö joka päivä töihin hammasta purren ja hokisin mielessäni, että on pakko. Ja sama jatkuisi kolmekymmentä vuotta. Ei kiitos! No, en tiedä onko tämä tila parempi? Nukunko vielä 60-vuotiaana kolmeen asti iltapäivällä, enkä halua mennä ulos kohtaamaan "pahaa maailmaan." Eipä ole näistä kumpikaan hyvä vaihtoehto..

Parasta olisi olla onnellinen. Mutta miten osaan olla sitä?

Tänä vuonna päätin viime hetkillä, etten vietä joulua. Jo toinen kerta elämäni aikana..
Joulu on synkkää aikaa. Enkä halua hymyillä, jos oikeasti olen surullinen. Ja kynttälät palakoon muualla!
Tämä ei ole kapinaa. En vain nyt jaksa tätä vuoden suurinta pakkojuhlaa. Tosin joulu on sieltä siedettävimmästä päästä..Juhannus vie voiton, kaikkein kamalimpana juhlana. En voi ymmärtää! Ihmiset painuvat jonnekin mökeilleen ryyppäämään ja yleensä vettä sataa, kuin esterin perseestä. En oikein usko, että tunnelma on kovin hilpeä.. Tietenkin juhannuksen jälkeen saamme kuulla, kuinka monta on kuollut juhannuksen onnettomuuksissa. Huokaus..Onneksi juhannukseen on vielä puoli vuotta!
Mutta joulu..Kyllähän ihmisille silloinkin viina maistuu. Vanhemmat juovat viinaa ja samalla lapset avaavat lahjojaan. Kaikki voittavat. Vanhemmat saavat tauon arjesta pullojen ääressä, lapset saavat uusia hienoja leluja ja lelukauppias ja viinakauppias rikastuvat lisää. Mutta mitä tapahtuu Tapaninpäivänä? Krapula ja kyllästyminen. Kauppiaat taas ajattelevat jo huomista. Alennusmyynnit. Ja sinne minäkin menen! Hyvällä omalla tunnolla ostan itselleni "jotain kivaa." Minäkin siis voitan, kunhan vain en yrittäisi ostaa ahdistusta pois.